Nyt onki ollu pitkä tauko kirjottamisessa. Itseasiassa tulin ihan pikasesti päivittämään tämän päivän mietteitä, koska mulle tuli semmonen olo, että haluan saaha ne ulos. Olen viimeaikoina mietiskelly paljon, etenki yhtä asiaa.. Kopioin seuraavan tekstin suoraan minun facebook -sivuilta, joten se on ihan minun omalla murtheella. ;)
Mietiskelin tässä, että onko koskaan hyvä. Onko ihminen koskaan tarpeeksi laiha tai tarpeeksi muodokas? Onko ihminen koskaan tarpeeksi kaunis? Ja mitä sitte ko ihminen onki kaunis ja pittää huolta ittestänsä, hänhän on pinnallinen ja liian upea. Jos kysythään muilta ihmisiltä, niin sie olet aina liikaa tai liian vähän jotaki. Missä helkkarissa se raja mennee?! Eikö ihminen voi olla sitä mitä on? Eikö se riitä, että on tyytyväinen itteensä ja itellä on hyvä olla semmosena ko on? Se ei tietysti ole niin helppoa rakastaa itteänsä semmosena ko on, ei tämän ajan maailmassa. Mie toivosinki, että kannustettais toisiamme rakastammaan itteämme. En mie tarkota itserakkautta, vaan, että vois olla sinut oman kehonsa ja mielensä kanssa. Muistettais sanoa toisillemme hyvä, eikä aina sitä pahhaa. Jos mietittä, mistä moinen päähän putkahti, niin ainut, mitä haluan sanoa on tämä: Mie ole äiti sinusta ylpeä! Tärkeintä on, että sulla itellä on hyvä olla, ja että voit nauttia elämästä entistä enemmän. Älä anna muitten sanomisten lannistaa, vaan nauti elämästä. Met kaikista rakhaimmat olhaan hitsin ylpeitä sinusta! <3
Tarkennan tuohon lisäksi, että minun äiti on laihtunu 40kg (WAU!). Äiti on alkanu liikkuun ja syömään entistä terveellisemmin. Mikä hienointa, äiti on painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Äitistä huomaa, että sillä on hyvä olla. Sen silmistä näkee, että se nauttii olostaan ja ossaa pitää itseään hyvännäkösenä, vaikka se ei aina tajuakkaan peiliin katsoessa, että se oikeasti näyttää siltä. Äidin muuttumista varjostaa suuresti ihmisten negatiiviset mielipiteet (asumme siis pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat kaikki). Siksi olen miettinyt suuresti ulkonäköä ja siihen liittyviä paineita ja stereotypioita.
Äikän opettaja on aina sanonut, että kirjoituksen lopetus, ei KOSKAAN saisi olla dramaattisesti yhteishenkeä maalaavaa, mutta nyt aion sen tehdä, koska uskon, ettei kukaan tule tätä tarkistamaan, niin kuin opettajani lukion esseetäni. Here we come!
Toivon, että jokainen oppisi rakastamaan itseään. Kaikki eivät siihen välttämättä yksin pysty, joten tarvitsemme toistemme apua. Meillä on helpompi rakastaa itseämme, jos huomaamme, että lähimmäisemmekin rakastavat meitä. Olkaamme siis toistemme tukena. Näytetään, että me välitetään muista olivatpa he millaisia tahansa. Rakastakaamme itseämme ja toisiamme.
Tänään tajusin jotain. Enkä vain tajunnut, vaan tämä asia iskostui minuun kunnolla. Viimeaikoina olen ollu tosi allapäin. Syytä en sinällänsä tiedä varmaan vieläkään. Onkohan syynä ollut se, etten päässytkään kouluun, vaikka olin sitä niin paljon odottanut, ja vaikka olin niin itselleni kuin muillekin uhonnut. Vai onko syynä se, että olen viime aikoina tuntenut oloni yksinäiseksi. Tästä voin syyttää vain itseäni. En ole lähtenyt sillon mukaan kun minua on pyydetty, enkä ole pyytänyt ketään kahville tai mihinkään. Uskon, että syynä ei ole kumpikaan yksin, vaan molemmat ja aivan kaikki yhdessä. Tiivistetysti voisin sanoa, että alakuloisuuteni syy on luovuttaminen ja asioihin tuuduttautuminen.
Tänään kävin hyvän kaverin tykönä pitkästä aikaa, ja sain sanoa kaverilleni, kuinka itsekkäästi olen toiminut: olen lopettanu olemasta hälle ystävä ja ollu vain omissa oloissani. Kerroin hälle kuinka pahalta se on myös minusta tuntunu ja kuinka olen ollu yksinäinen. Sie ihana ihminen, jos luet tätä, mie olen vilpittömästi pahoillani menneestä, vilpittömästi helpottunu nykyisestä ja vilpittömästi ilonen tulevasta. Olet mulle tärkeä! <3
Kun lähdin ajamaan kotiinpäin, näin sateenkaaren ja harakoita. Mieleeni muistui peli, minkä sain lapsena Osuuspankista. Kuka muistaa Kultapossun ja Leo Leijonan? Tässä ja tässä on tuon pelin läpi peluuta. Se oli aivan mahtava peli! Nyt voin sanoa jotain viisasta tuosta pelistä ja elämästä. Kuten Ylex:n iltapäivässä tiivistetään päiväkahvikeskustelun tuotto, niin minä nyt tiivistän teille tuon pelin sisällön, miten minä sen tänään näin. Älä anna elämän mennä harakoille, sillä sateenkaaren päässä on aarre. Jokainen voi tulkita sen niin kuin itse tällä hetkellä tarvitsee.
Erin (tai no okei Kaija K:n sanotus) johdattelee loppusanoihin. Pelko, oli kyseessä yksinjäämisen pelko tai jokin muu, on ihmisen itse voitettava. Jos pelon antaa kasvaa, se muuttuu vahvaksi. Aivan ko pelko olis jotaki fyysistä. Pelko muuttuu kahleiksi, jotka vain kiristyy, jos tuudittautuu siihen. Pelossa ei saa rypeä, vaan se tulee voittaa, ja kun kerran pääsee eteenpäin, siitä tulee ottaa voimaa tulevaan, eikä jäädä pelkoon tai menneeseen rypemään.
Tiedän, etten saa olla pelossa, enkä negatiivisyydessä, mutta joskus se vain saa vallan. Asioiden välttäminen ei auta, ei auta jäädä paikoilleen, ei auta juosta karkuun. Pitää ottaa ohjat omasta elämästä. Joskus pitää uskaltaa, vaikka ei tahdo, vaikka ei olisi rohkea. Silti pitää uskaltaa olla ja elää omaa elämää omana itsenään.
Tänään päätin jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin niin vahvasti päättänyt. Päätin, etten aijo jäädää entiseen kiinni, en synkkiin ajatuksiin, en siihen, että vietän vielä yhden vuoden kotona. Aijon keskittyä siihen, että minulla on tulevaisuus, siellä missä ikinä olenkin. Tiedänhän sen, että vain minä voin vaikuttaa siihen, minne minä haluan mennä, ja että vain Jumala luo polkuni, vaikka kuinka tahdon toista.
Vaikka facebook koukuttaa paljon ihmisiä (mm. minua), on se silti ihan hyödyllinen paikka. Olenkin paljon miettinyt fb:n hyötyjä ja haittoja viime aikoina. "Sosiaalinen" elämä on aika paljon siirtyny nettiin, ja on helpompi jäädä kotiin "juttelemaan" kavereiden kanssa kuin nähdä ne ihan oikeasti livenä. Näin mulle on ainaki käyny.. Toisaalta sieltä voi löytää uusia vanhoja tuttuja tai sukulaisia. Niin kuin minulle kävi eilen. Yksi tuttu otti muhun eilen illalla yhteyttä. Tämä tuttu mietti viestissään, että muistanko häntä. Tottakai muistin! Muutama vuosi sitten tavattiin, ja olin siitä asti miettinyt, mitä hälle kuului. Olin hukannut hänen osoitteensa, enkä voinu ottaa yhteyttä, mutta aina kuin join hänen perheensä antamasta lahjasta eli niiskuneiti -mukista, ajattelin ja mietiskelin, että mitä heille kuuluu. Ja niinkuin sanoinkin, tämä tuttuni otti minuun eilen yhteyttä, mikä oli aivan huisin mukava yllätys! Wautsi, mitä kaikkea voi sattuakaan! Saa nähä kuinka hyvin tutustumme toisiimme jatkossa, mutta sen tiedän, että yhteyttä aijon pitää, mikli sen vain hälle sopii.
Tältä näytän tänään
Menen illaksi töihin, mutta nyt jatkan vielä Ifolorin sivujen kanssa tappelua. Teen samaa asiaa jo viidennetta kertaa, huoh! Toivoaan, että tämä on viiminen kerta. Muutenkin olisi niin paljon tekemistä. Nyt häätyy ottaa itteä niskasta kiini ja hoitaa hommat alta pois, koska muuten ne vain lisääntyy.. On jännä, että vaikka sen on monta kertaa jo "oppinut" kantapään kautta, niin silti jättää asioita tekemättä. Nyt ne on kuitenkin pakko tehä, ei sen takia, että aika loppuisi kesken, vaan sen takia, että ne minua itseäni häiritsee.
Kuten eilen sanoin, nyt olis tulossa sitä videopostausta. En eilen kerinnyt sitä tänne blogiin laittaa, koska lataamisessa ylläripylläri meni aikaa. Mutta nyt sitä olis tarjolla!
Oli niin kirkas päivä, että jouduin tummentamaan videota ja sen takia kuvakin on huonolaatusempi. Lisäksi taustalla avaruusoliot laulaa (ei nyt oikeasti, mutta siltä se kuulostaa), ja ääni on muutenki tosi hiljasella. Joten antakaa anteeksi ihmiset hyvät, koska kuten videossa sanoin, tämä oli tämmönen testaus! :)
Heissan kaikille! Tässä tulin ilmottaan teille, että tälle päivälle (toivottavasti) olis tulossa videopostausta. Toivottavasti onnistuu! Älkää odottako liikoja. Nimittäin se on aika huonolaatuinen, mutta toivottavasti siitä jotain selvää saa.
Nyt kuitenkin lähtekää kaikki nauttimaan auringosta vielä ko voitta! Niin mieki meinaan tehä. Ja illaksi sitten töihin.
Viime viikko oli aika rankka. Pellossa oli jokkikset, ja töissä oli huisin paljon tekemistä. Viime viikolla en tehnytkään juuri mitään muuta kun oli töissä. Vaikka tulin viikonlopun ajan joka päivä väsyneenä töistä, mieleni valtasi onnistumisen fiilikset. Olin selviytynyt jokaisesta vuorosta ja vieläpä hyvin. Vaikka oli kiire ja asiakkaita oli ko pipoa, työtehtävät ei juurikaan kärsineet. Lyhyesti sanottuna: viime viikko oli raskas, mutta antoisa!
Nyt mulla onkin helpompi viikko tiedossa. Ihanaa! Tälle viikolle on luvattu helteitä, ja meinattiin äitin kanssa olla niin paljon ulkona ko vain pystytään. Lisäksi pitäis tehettää kiitoskorttikuvat ja kuvakansio lakkiaiskuvista sekä tietenki muita kuvia. Inhottavaa, että se homma pittää tehä nyt ko tuntuu, että nämä päivät ovat päiviä, jolloin aurinko näyttää viimeiset säteensä. No ei varmaan ihan niinkään, mutta haluaisin nauttia auringosta vielä ko voin.
Kävin juuri salilla, joten nyt suihkuun ja seuraavaksi kuvien kimppuun. Kiitos hei!
Kuten otsikkokin kertoo, multa poistettiin tänään hammas. Tälle samalle hampaalle tehtiin aikaisemmin kuus juurihoitoa. Viimeksi, kun kävin hamppilääkärissä, hampaassa todettiin olevan halkeama, ja nyt se on sitten poistettu. Vitsailinkin, että mulla on nyt suruaika menossa. No okei: aluksi surin, että voi ei, kun se joudutaan repimään, mutta kuten hammaslääkärinikin sanoi, se on vain hammas, ja elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita olemassa. Sitä paitsi: hammas revittiin takaa, eikä se suuruuttaan ammottava aukko juurikaan näy vaikka naurankin.
On varmaan jäänyt kertomatta, etten saanut opiskelupaikkaa, joten aattelin tehdä töitä koko ensi vuoden. Tänä kesänä olen ollu K-marketissa töissä, joten suunnittelin, että kysyn pomoltani, että olisiko sillä mulle töitä koko ens vuodeksi. Läksin kauppaan hammasoperaation jälkeen ja kysyin kysymykseni, vaikkakin vähän sössöttäen. Ja ette arvaa! Mulla olis töitä K-marketissa seuraavan vuen syksyyn asti! Voi vitsi mikkä fiilikset! Saan ihanan sopivan pesämunan ennen ko lähen ens syksynä opiskelemaan. Nyt vain häätyy laittaa kaikki likkoon, että saisin sen opiskelupaikan ja tietenkin siihen, että teen työni mahollisimman hyvin.
Työstäni vielä sen verran. Ennen en tiennyt, että minkälaiseen työhön sovin. Nyt tiedän, että asiakaspalvelu on minun juttu tai jos ei ole, niin ainakin olen siinä tosi hyvä ja nautin siitä kun saan työskennellä ihmisten parissa. Ajatellaanpa, että sulla on aivan huisin huono päivä. Potuttaa, ketuttaa, ärsyttää, ja surettaa. Mikä vois pelastaa päivän. Menet pitkän työpäivän tai koulupäivän jälkeen käymään kaupassa ja sulla on ollu raskas päivä. Kassatäti hymyilee sulle ilosesti ja juttelee kohteliaasti. Se kyssyy, että haluatko viilit pussiin ja huomaat, että se haluaa tehä kaupankäynnin mahollisimman helpoksi ja mukavaksi, niin että ko lähet kaupasta, niin se sinun huono fiilis on vaihtunu hyväksi. Se, jos mikä, on jotaki! En tiä toimiiko se muitten kohalla, mutta ainakin minun mieltä piristää se, jos mulle ollaan mukavia.
Tämä päivä onki mulle lepopäivä. Meinaan kuiteski järjestellä vähän huonetta ja ehkä vaatekaappiaki. Uskon, että hyvä fiilis jatkuu koko päivän. Nimittäin hellu tullee muutaman tunnin päästä ja saan nauttia sen seurasta pari päivää. Sitten vielä aiheeseen liittyvä kipale:
Eilen käytiin äitin kanssa Rovaniemellä hieman shoppailemassa. Kerranki mulla oli kunnolla rahaa, mutta ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että tuli on irti, vaan ostelin tarpeideni mukaan. Meillä oli tosi mukavaa äitin kanssa. On tärkeää ko voi yhessä tehä kaikenlaista. Se on minun äiti, mutta se on myös minun kaveri. Nyt kuitenkin aijon kertoa teille, mihin kaikkeen upposi rahaa.
H&M:stä ostin tuon pikkumustan, joka makso 7€. Se kyllä vähän leventää minun lantiota, mutta se on tosi miellyttävä päällä. Niin ja se on ensimmäinen omistamani vaate tai asuste, jossa on leopardikuvioita. En yleensä pidä eläinkuoseista, mutta pitsinä se kyllä menee.
Ostin tämmöiset ihanat merimieshousut Lindexiltä. Kokeilin aluksi punavalkoisia, mutta onneksi äiti huomasi samanlaisten, mutta sinivalkoisten olevan tarjouksessa. Tietenkin päädyin tuohon sinivalkoseen! En pelkän hinnan vaan myös värin takia.
Takatasku näyttää tältä.
H&M:stä ostin vielä tuon pitkähihaisen raitapaidan. Kappahlista ostin tuon beigen topin. Se on pitkä ja siinä on pitsialaosa. Otin paidoista paljon kuvia, mutta kun tulin koneelle huomasin kuinka huonoja ne kuvat olivat, joten piti laittaa nyt tällänen kuva, missä ei näy kun jonkin verran paidoista. Muutenkin tuli aivan liikaa näitä "vähän" pimeitä kuvia..
Shoppailu ei ole mitään ilman alennus alusvaatteiden ostoa. Tässä onkin eilisen päivän saalis: rintsikat, kolmet alkkarit ja pesupussi. Nuo makso yhteensä 20€.
Ostin myös vähän kosmetiikkaa. Mulla on pian shampoo loppu, niin ostin tuon Franck Provostin vahvistavan ja korjaavan shampoon. Päätin myös kokeilla Lorealin hiusöljyä, jonka kuuluis ravita ja siloittaa hiuksia. Olen huomannu, että se silottaa hiuksia tosi hyvin. Nimittäin permanentti on vieny minun hiuksista sen oman kiillon, ja tuo hiusöljy on kyllä auttanu siihen ongelmaan. En kyllä tiiän vielä siitä ravitsemisesta, mutta senpä näkee sitten! Ja sitten tuo Nivean silmämeikin poistoaine.. Suoraan sanottuna se oli aika pyllystä. Se on semmonen rasvamainen kootumukseltaan. En kyllä tiiä, osasinko sitä oikein käyttää. Jos joku tietää, miten sitä käytetään, niin kerro ihmeessä!
Anttilasta ostin nuitten lisäksi tuon ripsivärin ja huulipunan. Vaikka tiedän, ettei tuo kirkas pinkki kuulu minun värikarttaani, ostin sen silti, koska RAKASTUIN siihen. Nuissa kuvissa se ei vain näy niin kirkkaana, kuin se oikeasti on. En ole vielä ripsiväriä kokeillut, mutta pitääpä myöhemmin kertoa, oliko se hyvä vai ei.
Olen kauan haaveillut itselleni balleriinoja. Kierreltiin kenkäkauppoja ja kokeilin kenkäpareja kenkäparien jälkeen, kunnes totesin: en tulisi löytämään itselleni lättänöitä balleriinoja, koska jalkani ei vain yksinkertaisesti pidä lättäpohjista. Joten etsin ja löysinkin tuollaiset kiilakorolliset balleriinat. Ne on paljon miellyttvämmät jalassa ja ne on nahkaa. Näistä varmaan tuleekin seuraavat joka päivän -kengät. Hintaa niillä oli 52,7€.
Piti myös hieman hymyillä kameralle uusien vaatteiden ja kosmetiikan vuoksi. Onhan jokainen vähän materialistinen! ;) Niin ja tuossa mulla on sitä uutta huulipunaakin.
Tänään käytiin äitin kanssa puolentoista tunnin hölkkälenkillä. Oli huisin raskasta ja ihanaa. Paarmat hättyytteli, mutta tulipa selvitettyä, miten ne saa parhaiten pois kimpusta. Vitsi, että olenkin innostunut liikunnasta, varsinkin kun oma keho kestää nykyään sitä niin hyvin. Älkää naurako tai naurakaa vain, mutta mulla olis tavotteena saaha syyskuuhun mennessä yksi leuka. En ole ikinä ennen saanut, joten nyt olisi korkea aika. Tavote on vielä aika kaukana, mutta toivottavasti onnistun siinä.
Piti sen verran tulla sanomaan, että huomenna olis tulossa postausta tästä päivästä! Käytiin siis äitin kanssa tänään shoppailemassa, joten siitä sitten huomenna. Niin ja eilen mulle tuli minun sykemittari korjuulta, niin pääsen huomenna mittaamaan omaa sykettä, ko lähdetään äitin kanssa puolentoista tunnin lenkille.
Tänään olen kärsinyt hammassärystä. Multa aukaistiin eilen sama hammas vissiin jo kuuennetta kertaa. Pääsen hammaslääkäriin vasta torstaina ko mulla on päivävuoro huomenna, enkä kerkiä saamaan päivystysaikaa. Kipeähän tuo hammas on, mutta ei se aiemminkaan ole vauhtia hidastanut. Nimittäin hoidettiin äitin kanssa hieman asioita kylällä ja myöhemmin käytiin lenkillä.
Äiti oli eilen tuono kirppikseltä ihanan mustan NAHKAhameen. Se oli maksanu vain 3€ (!) ja se istu täysellisesti. Se toi myös nuo kuvan risaset kengät, jotka se oli saanu ilmaseksi. Sain aivan pähkähullun idean, minkä aijon teille nyt esittää!
Olin nakkaamassa näitä^ kenkiä jo roskiin, kunnes huomasin kuinka kivat koristeet nuissa kengissä on. Aattelin, että niistä vois tulla vaikka kiva käsikoru.
Vielä en tiedä, mitä teen näille, mutta leikkasin nämä kuitenkin pohjista erilleen.
Niimpä siitä tulisi tämmönen superhieno käsikoru. Tämä kuvan "koru" ei ole valmis. Kiepautin vain rusetin käden ympärille, että ymmärrätte varmasti. ;)
Omistan monet minishortsit, ja ajattelin, että yhdet voisin duunata näillä kenkien nahkasilla osilla. Laittasin tuommoisen nahkasen osan tuohon farkkujen taskun yläosaan. Se oliski samanvärinen kuin nuiden housujen nahkalappu (ainaki melkein).
Vitsi kuinka innoissani olenkaan! Nahkahan vain paranee ko se kastuu ja tummenee, siis ainakin koruissa. Joten nuista farkkushortseista vois tulla tosi kivat. Samoin tuosta korusta! Häätyy kattoa mihin innostus vie, ja toivonkin sydämeni pohjasta, että suunnitelmani onnistuu. Siispä hyvät yöt, ja nähdään näissä merkeissä!
Tässä muutaman viikon ajan on ollut vähän vetämätön olo, mutta nyt tuntuu, että energia on tuloillaan takasin. Haluaisin tehdä paljon kaikkea: käydä lenkillä ja salilla, siivoilla, käydä töissä, nähdä kavereita ja kirjoitella blogia. Toivottavasti tämä innostus pysyy yllä. Tuntuu nimittäin, että vanha minä on taas puhkeamassa kukkaan! Aivan kuin uusi kevät olisi koittanut! Olen elossa taas!
Olen hengissä! En ole pitkään pitkään aikaa kirjoitellut tänne, mutta täällä ollaan taas! Olen ollut lähinnä YO-juhlien ja töiden väsyttämänä, enkä ole jaksanut kirjoitella kuulumisiani. Nyt energiaa saa kuitenkin riittää ja bloggailu jatkua!
Hei kaikki! Minusta ei olekaan kuulunut pitkään aikaan mitään. Olen ollut lakkiaismylläkän keskellä, käynyt muutamassa pääsykokeessa ja tehnyt töitä. Varmaan kuukauden ajan normaali elämä on väistynyt tämän hullun myllyn alle, mutta nyt tilanne saa muuttua. Vaikka töissä on raskasta, silti pitää huolehtia omasta hyvinvoinnista. Tähän aijon nyt panostaa! Lähdenkin nyt äitini kanssa juoksulenkille.
Tulokset on nyt siis tullu, ja olen kyllä vähän pettyny.. Lyhyt matikka laski M:n ja C:n rajalta B:hen. Psykologia tippu vahvasta M:stä C:hen. Okei, sain lakin ja olen erittäin onnellinen siitä, tottakai! Yksi meidän koulun oppilaista pomppasi, eikä saa lakkia tänä keväänä. Olen todella pahoillani hänen puolestaan. Sen takia osaan entistä enemmän arvostaa jopa huonohkoja arvosanojani.
Äiti toi mulle tänään kukkia kaupasta ja onnitteli lämpimästi. Se tuntu tosi hyvältä. Illalla se myös kerto, kuinka ylpeä se on siitä, että mie jaksoin opiskella kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Mie pystyin aivan näkeen kuinka se tarkotti sitä sydämensä pohjasta! <3 Äiti kyllä useasti sanoo, että kuinka ylpeä se on, ko sillä on tämmöset tyttäret.
Mulla on särkeny melkein koko päivän päätä, mutta ei haittaa, ko päivä on muuten ollu niin hyvä. Äitin kaveri oli auttamassa meitä leipomisessa, tai oikeastaan se johti komppaniaa. Hommat hoitu tosi näppärästi. Äiti ja sen kaveri sai tänään aikaiseksi kanelikierrepullat, pikkuleivät, unelmakääretorttua ja kuivakakkuja yhtä sorttia. Olen kyllä tosi kiitollinen avusta!
Kävin päivällä kahden minun luokkalaisen kanssa laittamassa maanantaiksi listat valmiiksi. Tuli kyllä semmonen fiilis, että saan oikeasti sen lakin ja mulle on oikeasti tulossa ne juhlat. Myöhemmin kerkesin tehdä yhden hakemuksenki Oulun yliopistolle, mutta mulla oliki väärä sähköpostiosoite, niin joudun maanantaina soittamaan ja varmistamaan osoitteen.. Niin ja päivän kruunasi se, kun minun kaveri Hanna kävi meillä kylässä. Käytettiin yhdessä minun Sulo-koira lenkillä ja päästiin vähän juttelemaan.
Tässä vielä linkki Lapin uusista Ylioppilaista! Hyvät yöt kaikille! :)
Tässä sitä ootellaan, että reksi soittais Yo-tulokset.. En pysty nyt keskittymmään lukemisseen niin ajattelin, että kirjotan ja puran minun energisyyttä tänne, vaikka ei tästäkään meinaa tulla mitään. Kaikilla meidän lukiosta oli psykologia laskenu, ja nyt PELOTTAA!! Mulle sanottiin kevät-talvesta, että vahva M, mutta nyt saan pelätä, että tulleeko se C:nä vai B:nä takasin... Kyllä sen ymmärrän, että joskus vain käy näin, mutta silti...!!
Jatkan tätä jännittämistä ja ilmoitan kun saan tietää tulokset. Peukut ylös!
Varmaan kaikki muutkin ovat hehkuttaneet tämän päivän kauneutta ja ihanuutta, mutta sanon sen vielä kerran. Tänään on ollut aivan mahtava ilma, tosi lämmintä, ja aurinko on paistanu oikein kunnolla! Nyt on tullu KESÄ!
Aamulla käytiin äitin kanssa taas salilla. Ei todellakaan olis haluttanut lähteä, mutta äiti kisko minut ylös sängystä. Myöhemmin oli mahtava tunne, kun olin lähtenyt salille ja vieläpä vetänyt kunnon treenin. Käytiin illemmalla vielä lenkillä nauttimassa kauniista ilmasta. Sen jälkeen aloin pesemään kattoja ja seiniä parista huoneesta, ja aina ko oli vappaata aikaa luin pääsykokkeissiin. Tässä oikeastaan minun päivä. Vielä kuvia minun vaatteista, ko oli niin mukava pukeutua kesäisesti. Jalat on vielä semmoset valjun vaaleat, niin laitoin legginssit alle. Niin ja olihan siellä aika kova tuuliki.
Tässä vähän heilahtunneita kuvia:
Leikkasin farkuista shortsit, jotka mennee huomenna pesuun, että alareuna rispaantuu, minkä jälkeen pääsen vielä repimään niitä enemmän repaleisemmaksi.
Sitten mulla oli päällä pitsinen hapsupaita. Kiva alareuna, eikö!
Viikonloppuna minun hellu oli meillä, ja pääsin taltutammaan vähän tätä minun isoa ikävää. Suuri osa ajasta meni kyllä kaiken näkösiin hommiin. Nimittäin mulla on lakkiaiset tulossa, ja minun poikakaveri autto porukoita laittamaan pihaa kuntoon sillä aikaa ko pyykäilin ja luin pääsykokkeisiin. Oikeastaan oli tosi mukavaa ko oli paljon tekemistä. Mulle merkittee tosi paljon, että minun vanhemmat ja poikaystävä tullee hyvin toimeen keskenään.
Lauantai-iltana sain käpertyä minun kullan kainaloon kattomaan elokuvaa nimeltä Kaunotar ja Hirviö. En muistakaan, koska viimeksi olisin sen kattonu, joskus lapsena kuitenkin. Tykkään hurjasti Disneyn klassikko elokuvista, tai kukapa niistä ei pitäisi. Omistan peräti kaksi klassikkoa, jotka molemmat olen saanut rakkaaltani lahjaksi. <3 Lauantaina katsottiin siis tuo Kaunotar ja Hirviö, ja itkuhan siinä tuli, kun rakkaus voitti. Onneksi sain katsoa elokuvan rakkaan ihmisen kainalossa, niin ei tarvinnut tuntea sitä ahdistusta, mikä valtaa tuommoisen lällyelokuvan jälkeen, kun ei ole kainaloa, mihin upota. Nyt se kainalo kuitenkin oli siinä, ja mikä parasta, sen omisti minun oma ja rakas poikaystäväni. Siinä oli sitten mukava lopputekstien aikana vaihtaa suudelmia.
Äitienpäivän kunniaksi haluan omistaa tämän postauksen omalle äidilleni. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen hänestä. En pelkästään siitä, että minulla on äiti, vaan myös siitä, millainen hän on. Tämän vuoksi haluan omistaa Mammalleni seuraavan kappaleen.
Se, mitä haluan sinulle äiti sanoa, voin kiteyttää nuihin laulun sanoihin. Olet opettanut minulle paljon elämästä, ja olen siitä erittäin kiitollinen. En välttämättä aina osaa näyttää sitä, mutta toivon sinun tietävän, että olet minulle hirmuisen tärkeä ja että rakastan sinua suuresti. Olet auttanut minua vaikeiden aikojen yli ja juhlinut hyviä hetkiä kanssani.
Kaikki se, mitä olet vuokseni tehnyt, on opettanut minua. Vastapalvelukseksi haluan tehdä sinut ylpeäksi. Enkä tarkoita kopeutta, korskeutta, enkä pöyhkeyttä. Tarkoitan hiljaista ylpeyttä. Tarkotan sitä, että voit tuntea, että olet onnistunut kasvatuksessa, onnistunut opettamaan elämän tärkeimpiä asioita, kuten rakkauden paikan mailmassa.
Eilen käytiin äitin kanssa Rovaniemellä ostoksilla, ja matkaan tarttu kaiken näköstä, esimerkiksi sellainen tyylikäs valkoinen lakki. Kassalla onniteltiin lakista, ja silloin ehkä ensimmäisen kerran tunsin, että hei tässähän on kohta juhlat! Jännittää ja pelottaa, mutta odotan suurella innolla!
Äiti otti pari kuvaa, kun kokeilin lakkia päähäni.
Siinä se minun lätsä sitten komeilee - pääsiäismunan päällä.
Ostettiin juhliin myös servetit. Valikoima oli rajallinen, mutta kyllä sieltä sopivat löyty, vaikka ei ne samaa sarjaa olekaan. Mulle on juhliin tulossa tietysti Pin up -tyylinen meikki, joten huulet pitää olla punaiset. Värikartassa olen kevät, joten minulle sopivat lämpimät sävyt. Rovaniemeltä ostin Isadoran huultenrajauskynän ja huulipunan.
Huultenrajauskynä on hieman erinvärinen, mutta se kyllä sopii huulipunan kanssa. Nyt mennään näillä! Huulipunan sävy on 147: coralise. Rajauskynän sävy näkyy ylemmässä kuvassa.
Vasen: huultenrajauskynä, Oikea: huulipuna
Nämä mie ostinki H&M:ltä, ja kaikki on kyllä tarpeeseen! niinkö aina:D
Koo Kengästä ostin Riekerin kengät työkengiksi. Oli muuten tosi mukavat ja pehmeät jalassa. Hintaaki oli, mutta mielellään maksan hyvistä kengistä.
Rovaniemen kirpputorilta, Vintikistä, matkaan tarttu ihana tyllimekko. Se on Vero Modan ja hintaa sillä oli vaivaiset 2 €!
Ah, kuinka rakastan tylliä!! <3
Ostin myös jotain tällaista.
Tännään kävin sitte äitin kanssa salilla. Olin täynnä energiaa ja luoksumatolla juoksin pitkästä aikaa 10 minuuttia! Olen tosi ylpeä ittestäni! Muutenki treenit suju ihan mukavasti. Tuli hullu fiilis alkaa treenaamaan. Nimittäin haluaisin olla tänä kesä paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Nyt kuitenki nukkumaan. Tai oikeastaan sitä ennen voisin lukea vähän vielä tuota minun niin ihanaa Johdatus antropologiaan -kirjaa. Itse asiassa se on kyllä kirjaston kirja, mutta if you know what I mean.. Huomenna minun hellu tullee viikonlopuksi meille! <3 Jee! Mutta kauniita unia, oman kullan kuvia!
Hei! Olen ollutkin jonkin aikaa muualla, kotona kylläkin, mutta en koneella. Olen yrittänyt kaiken ajan ja energian laitaa pääsykokeisiin. Haen Oulun yliopistoon opiskelemaan kulttuuriantropologiaa, mutta kulttuuriantropologialla ja arkeogialla on yhteinen pääsykoe ja minun pitää lukea myös arkeologiaa. Pääsykoe on 27.5. eli ihan kohta! Lukemista olisi vielä yhden kirjan verran, minkä jälkee pitäis harjotella aivan hulluna. Mutta eiköhän tästäki selvitä!
Tässä on kuva minun pääsykoekirjoista yhteensä yli 700 sivua, ja Johdatus arkeologiaan on luettu.
Yli viikko sitte tein päätöksen, etten aukase konetta ennen kun olen lukenut tuon ensimmäisen kirjan. Nyt se on siis luettuna, ja ajattelin, että kirjoitan välissä kuulumisia. Huomenna äiskällä on sen kaverin 50-vuotis juhlat, joissa teemana on 70-luku. Lupasin tehdä äitille meikin sinne ja lähteä sen tyttöporukalle kuskiksi. Samalla reissulla haen minun poikakaverin meille viikonlopuksi.
Nyt lähden tekeen äitille koemeikkiä, minkä jälkeen taidan rentoutua television ääressä. Loppuun vielä kappale.
P.s. Pian on tulossa postaus mm. ensimmäisestä tatkastani sekä minun ja poikaystäväni rakkastarinasta.
Erika toivo, että tekisin kyselypostauksen jostain blogista. Kopioin siis ehdottomasti yhdestä suosikkiblogistani Ina's lifestylestä. Kysely on kyllä blogin alkupuolelta, mutta ajattelin, että se voisi sopia minunkin blogini alkupuolelle. Tästä se lähtee!
Mainitse niiden kavereidesi nimiä, jotka olet tuntenut yli 6 vuotta? - Janika, Viivi, Maija, Marke jne. Mitä poikaystäväsi harrastaa? - Se harrastaa skeittausta ja vähäs mitäkin liikuntaa välillä, Minecraftin ja muiden pelien pellaamista sekä tieteki minun hellimistä, mitä se on tehny viime aikoina aivan liian vähän. ;) Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - Tietysti <3 Mikä on seuraava tukikohta jonne aiot matkata? - Sohva Missä olit viimeksi ennenkun tulit kotiin? - Kävin eilen kaupassa. Olisiko elämä samanlaista ilman alkoholia? - No, eihän se tietenkään aivan samanlaista olis, mutta koska alkoholi ei ole mulle niin tärkeä, niin kyllä se elämä aika samanlaista olis. Nukutko mieluummin jonkun kanssa vai yksin? - Mieluiten yksin tai poikakaverin kainalossa. Nukahtaminen on ainaski vaikeaa, jos joku tuhisee vieressä. Oletko matkustanut usein junan makuuvaunussa? - En muistaakseni koskaan. Voisitko seurustella itseäsi kahdeksan vuotta vanhemman kanssa? - No en varmaankaan. Eiköhän kakskymppisellä ja melkein kolmekymppisellä ole aika erinlainen maailmankuva ja erilaiset elämäntilanteet. Suututko helposti? - Riippuu ihmisestä. Saatan loukkaantua, mutta en välttämättä näytä sitä. Yleisisti ottaen: mitä läheisempi ihminen, sitä helpompi on suuttua. Olen kuitenkin aika avoin ihminen eli tykkään keskustella asioista ja sanoa suoraan, mikä mättää. En tiedä, voiko sitä suuttumiseksi sanoa. Missä kännykkäsi on? - Tuossa vieressä, tietysti. Onko vika aina sinussa? - Ei. Harvoinhan vika itsessä on. :D Jos ihan oikeasti miettii asioita, niin eiköhän se mene fifty - fifty. Minkälainen sää tänään on ollut? - Aika märkä, tällä hetkellä sataa. Asteita on hieman yli 2 plussan puolella. Onko tänään mieleesi tullut jotakin mieluista muistoa? - Ei tule kyllä mitään mieleen, mutta eiköhän joka päivä tule muisteltua joitain hyviä muistoja. Mietitkö usein mitä muut sinusta ajattelevat? - Tosi harvoin ajattelen sellaista. Usein heräänkin todellisuuteen, kun tajuan, että on niitä, jotka kääntävät kaiken tekemiseni huonoksi. Jos vastaan kävelisi toimittaja ja pyytäisi sinua haastatteluun, suostuisitko? - Tottakai! Eri asia on, jos haastattelun aiheena olisi jokin sellainen, mistä en tiedä mitään. Silloin olisi vaikea antaa haastattelua. Muuten kyllä. Onko sinulla mese? - Olihan mulla. Minun ymmärtääkseni sitä ei enään ole, vaan on jäänyt samalle osoitteelle sähköposti. Menisitkö kielikurssille jos saisit siihen mahdollisuuden? Tottakai! Raha on vain yleensä esteenä. Monesko päivä tänään on? - 18.4.2013 Oletko koskaan omissa tyhmyyksissäsi mennyt pilaamaan jotain ihanaa? - Olen varmasti! Monesti! Koska viimeksi sanoit jollekin rakastavasi häntä? - Tänään sanoin poikaystävälleni. <3 Oletko hiljainen vai äänekäs? - Äänekäs, porukasta riippuu, että kuinka äänekäs. Milloin viimeksi itkit silmät päästäsi? - Itken aika usein. Se on keinoni purkaa kaikki negatiivinen ulos. En kylläkään muista, koska olisin niin voimakkaasti itkenyt. Mitä toivoisit jos saisit yhden toivomuksen? - Että voisin olla loppuelämäni perusterve. Silloin elämänlaatukin pysyisi ihan ok hyvänä. Mistä asiasta ilahduit viimeksi? - Varmaan kunnolla ilahduin siitä, kun pääsen viikonlopuksi Tornioon!<3 Onko sinulla siskoja/veljiä? - Mulla on yks rakas isosisko! <3 Tykkäätkö heistä/hänestä? - Rakastan! <3 Kuka on heistä sinulle läheisin? - Inkku, ainoa sisko, mutta sitäkin rakkaampi. <3 Jos ei olisi pakko käydä koulua, lopettaisitko sen vai jatkaisitko? - En. Haluaisin sivistää itseni. Tieto on valttia. :D Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi? - Kertoisin ja olen varmasti kertonutkin. Oletko rauhallinen ihminen? - En oikeastaan. Mulla pitää olla koko ajan tekemistä, mutta tykkään olla aika paljon yksinään. Onko äitisi koskaan käskenyt sinua pukeutumaan normaalimmin? - On se ehkä jotakin maininnut kun olin yläasteella, nykyään ei. Se oikeastaan kyselee multa välissä, mitä laittais päälle. Haluaisitko että olisi jo kesä? - HALUAN. PISTE! Onko huoneesi sekainen? - Ei enää, mutta vasta se oli vähän sekainen. Mikä sinusta ei ainakaan tule isona? - Rekkakuskia. Se olis raskasta hommaa. Koska olet viimeksi uinut? - Kesällä joskus jossain. Oletko väsynyt? - En niinkään väsynyt, muuten vain laiskalla tuulella. Olisitko valmis äidiksi/isäksi? - En varmaankaan, mutta ehkä jos olis puolipakko. Mitä mieltä äitisi on sinusta? - Uskon, että se rakastaa minua. Varmaan sitä välillä kyllästyttää minun jutut, mutta sen mielestä on mukava viettää minun kanssa aikaa. Niin ja onhan se varmaan aika ylpeä minusta, koska minusta tullee kohta ylioppilas! Kamalin tunne? - Kamalin tunne on varmaan se, kun haluaisi jotkuta auttaa, mutta ei pysty tai se toinen ei anna. Tai se kun tuntee, ettei ole ketään kenen kanssa olla tai yleensäkin yksinjäämisenpelko.
Heissan! Viime viikolla tapahtuki aika paljon, ja yritän sen kaiken saada tähän postaukseen. Olen käynyt kirpputorilla, Rovaniemellä kaks kiekkaa, pitänyt nuorten illan ja helluki kävi kaverinsa kanssa morjestamassa.
Mulla on tänä keväänä lakkiaiset tulossa ja kun käytiin äidin kanssa torstaina Rovaniemellä, katottiin olisko juhliin löytynyt servettejä. Löytyhän niitä, mutta ei mieleistä. Nimittäin juhlaservettejä ei ollut kuin kahta erilaista. Aateltiin, että ehkä me ollaan liian ajoissa liikenteessä ja pitää käydä myöhemmin katsomassa. Olen nyt tulevana viikonloppuna menossa Tornioon, niin pitää sieltä sitten kattoa niitä.
Perjantaina rakas tuli kaverinsa, kanssa käymään kylässä. Rakkaan kaveri oli viemässä tyttöystäväänsä takaisin kotiin ja päättivät poiketa sitten vielä 60 kilometriä ja tulla meille kylään. Pojat käytti minua kaupassa, minkä jälkeen ne tuli minun kanssa seurikselle. Tosin ne ei viipyny kovinkaan pitkään, vaan lähtivät takaisin Tornioon. Seuriksella pidin nuortenillan ja Erika autto minua järjestelyissä ja muutenkin.
Tehtiin Erikan kanssa seuriksella pitsaa tacosipseistä ja namia oli. Pellillisestä jäiki vain rippeet jäljelle. Söin niin paljon, että olisin voinu melkeinpä pyöriä kotia. Kun muut oli lähteny, niin jäätiin Erikan kanssa vielä juttelemaan pitkästä aikaa. Mukavaa oli!
Erika
Lauantaina käytiin äidin kanssa taas Rovaniemellä, ja sain porukoilta etukäteen valmistujaislahjan, tatuoinnin. Laitan tatskasta myöhemmin kuvia ja omistan sille kokonaisen postauksen, sitten kun se on kunnolla parantunut.
Ennen tatuointiaikaa käytiin hieman shoppailemassa. Nämä kynsilakat tarttuivat mukaan Cubukselta. Innostuinkin tekemään space-tyyliset kynnet käyttäen kahta oikean puoleista.
Jo pari päivää vanhat SPACE -kynnet
Tänä päivänä olen kuunnellut Junoa. Yksi tärkeimmistä biisestä on Kaunein päällä maan. Siitä tulee mieleen minun Rakas. <3
Aattelin tässä, että jos sattuisin saamaan lisää lukijoita, niin teen sen varalta tälläisen postauksen. Elikkäs. Kymmenen ensimmäisen lukijan toivepostaus toteutetaan. Tietysti pienellä sensuurilla.
Sinällänsä kauhean huvittavaa, nimittäin minulla on yksi lukija (kiitos Erika siitä!). Aika näyttää, mitä te pidätte blogistani. Eihän kaksi postausta kerro minusta vielä juurikaan mitään, mutta katsotaan eteenpäin. Toivottavasti lukijota tulee lisää!
Tähän loppuun vielä rauhallinen kappale. Olenkin tänään kuunnellut paljon Vazquez Soundsia.
Keksin niinkin luovan otsikon kuin viikonloppu! Hah! No kuitenki, aattelin, että laitan viikonlopusta vähän kuvien muodossa.
Perjantaina olin pitämässä nuorten iltaa ja juttelin Erikalle pitkästä aikaa kunnolla. En Erika saanu niitä kuvia Facebookin kautta ja aattelin, että ne saa tältä kerralta jäädä.
Lauantaina kävin äidin, poikakaverin ja koiran kanssa lenkillä, ja otettiin kamera mukaan pitkästä aikaa. Tässä näitä kuvia nyt olis.
Äiti reippaana etummaisena
Täällä olen käynyt yläasteen ja lukion. Tosin lukiosta jäljellä on enää lakitus ja muut juhlameinigit.
Kuljemme usein juna-aseman ohi, ja siinä vierellä on isoja puupinoja.
Tässä on meidän 6-v. Sulo poika. Sain sen synttärilahjaksi, kun täytin neljätoista. Oli pakko laittaa siitä tuo kuva, missä se heiluttaa päätä. Sain kivat naurut, kun kattelin kuvia.
Mie ja rakas. <3
Meillä Lapissa kevät näyttää nyt tältä. Lunta on vielä reippaasti teillä. Tientenki valateiltä lumet on aikalailla sulaneet.
Oli kyllä mukava käyä lenkillä yhessä. Nimittäin, käyn yleensä joko hellun tai äidin kanssa, mutta oli ihan mukavaa vaihtelua. Ilmassa oli kyllä semmonen kevään tuoma oksennuksen haju, mutta ihan mukava sinällänsä. Se haju tietää vain yhtä asiaa: K.E.S.Ä on tulossa.
Sunnuntaina en sitten tehnytkään mitään erityistä. Oleskelin hellun kanssa. <3
